”Tuleekohan tuosta yhtään mitään?”
Se oli vain heitto. Silti huomasin myöhemmin, että se jäi pyörimään päähän kuin ärsyttävä kertosäe – ja alkoi ohjata tekemistäni enemmän kuin mikään suunnitelma.
Tässä tekstissä avaan muutaman yleisen puhetavan (valittaminen, pitäisi-puhe, identiteettiin liimautuvat leimat) ja annan sinulle joukon pieniä, käytännöllisiä tapoja muokata kieltäsi niin, että se tukee sinua ja rakentaa ympärillesi rikkaampaa maailmaa – varjoissa tapahtuvan sabotoinin sijaan.
”Et elä sanojesi mukaan – elät sen maailman sisällä, jonka sanasi rakentavat.”
Jos omaksut yhdenkin näistä tavoista, huomaat eron jo viikon sisällä – omassa päässäsi ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Sanat eivät vain kuvaa todellisuutta – ne rakentavat sille ääriviivat.
Moni ajattelee puheen olevan ”vain” tapa kommunikoida, mutta käytännössä jokainen käyttämäsi sana muokkaa sisäistä maailmaasi ja alkaa näkyä valinnoissa, teoissa ja ilmapiirissä ympärilläsi. Tapa, jolla puhut itsellesi – ääneen tai hiljaa sisäisesti – vaikuttaa suoraan siihen, miten suhtaudut tilanteisiin. Ja se miten puhut toisille muokkaa heidän sisäistä maisemaansa samalla tavoin, vaikuttaen tunteisiin, ihmissuhteisiin ja jopa siihen, mitä pidämme mahdollisena saavuttaa elämässämme.
Jos haluat elää ja luoda ympärillesi rikkaampaa ja kauniimpaa maailmaa, huomion kiinnittäminen omaan kieleesi – jokapäiväiseen tapaasi käyttää sanoja – on yksi suurimmista askeleista, joita voit ottaa.
Huolimaton kielenkäyttö ei ole harmitonta. Se muokkaa sisäistä ja ulkoista maailmaasi silloinkin, kun et itse huomaa sitä tapahtuvan.
Haittapuolia ajattelemattomassa ja huonotapaisessa kielenkäytössä on useita – aina ihmissuhteiden kitkasta siihen, että tulevaisuuden mahdollisuudet kaventuvat jo ajatuksen tasolla.
Valittaminen on hyvä esimerkki tästä. Se on tapa, johon me usein sorrumme ajatellen sen olevan vain harmitonta paineiden purkua. Todellisuudessa valittamista ei ole ainoastaan raskasta kuunnella – se kiihdyttää negatiivisia ajatusmalleja keskittäen mielen miettimään sitä, mikä on pielessä, ja näin se suurentaa ongelmia sekä ajatuksen tasolla että arjessa.
Työpaikan kahvitauolla voi hyvin kuvitella kuulevansa: ”Taas kahvi on laimeaa.” Huomaamatta koko pöydän tunnelma painuu pykälän alaspäin. Valittaminen on kuin huono käyttöliittymä: se näyttää ongelman, mutta ei tarjoa seuraavaa klikkausta.
”Useimmat eivät puhu huonosti pahuuttaan, vaan tiedostamattomuuttaan.”
Pieni muutos tekee ihmeitä: havainto + toive.
”Kahvi on tänään laimeaa – voitaisiinko säätää keitintä/annostusta?”
Sama asia, täysin eri vaikutus.
Toinen huomaamaton mutta voimakas puhetapa on pitää ja pitäisi -puhe. Voinet kuvitella kuinka helppoa on tokaista esim. ”Minun pitää nyt lähteä”, ”Minun pitäisi liikkua enemmän” tai ”Minun pitää pyytää anteeksi”. Ellet ole kiinnittänyt tähän ilmiöön huomiota, pitää-puhe kuulostaa päälle päin täysin normaalilta – niin pinttynyt se on kulttuuriimme!
Todellisuudessa usein on kyse ovelasta tavasta vältellä vastuuta.
Muunmuassa Marshall Rosenberg ja Stephen Covey ovat todenneet, että pitäisi-puhe toimii usein sanallisena välineenä, jolla asian omistustaakka sysätään jonkin ulkopuolisen harteille – ikään kuin olisi olemassa jokin taho, jonka mukaan juuri sinun tulee tehdä kyseinen asia. Monesti tällaista tahoa ei ole oikeasti olemassakaan. Silloin puhe synnyttää painetta ja syyllisyydentunnetta tyhjästä.
Mitä jos sen sijaan sanoisit:
”Minä lähden”
”Minä liikun enemmän”
”Minä haluan pyytää anteeksi”
Vastuu palaa sinulle – ja samalla katoaa uhrin rooli. Tilalle tulee valinta. Huomaat eron kehossa: pitäisi painaa, valitsen vapauttaa.
”Testaa viikko: pidä yksi päivä ilman pitäisi-puhetta ja yksi päivä ilman valitusta. Katso mitä tapahtuu!”
Yksi voimakkaimmista, ja samalla vaarallisimmista, puhetavoista liittyy identiteettiin.
Olin innoissani uudesta ”taideprojektista”. Kuten tämän luokan projektit usein ovat, tämäkin oli epämääräinen suunnitelmien osalta – ainoa aikamääre jonka olin asettanut ja kertonut julkisesti oli, että ”tämä on ensi vuoden projekti”. Pian kaverini kyseli projektin etenemisen perään muutamankin kerran lyhyen ajan sisällä, ja kun toistamiseen kerroin, ettei edistystä juuri ole, hän antoi mielestäni huolimattoman kommentin:
”Tuleekohan tuosta yhtään mitään.”
Kuulostaako merkitykselliseltä? Ei erityisesti. Mutta tuo retorinen kysymys sisältää valmiin mielikuvan projektin piippuunjäämisestä: ”tuosta (projektista) ei tule yhtään mitään.” Se vahvisti minussa mielikuvaa siitä, että en tule saamaan projektia eteenpäin.
Ja arvaa miten on käynyt?
Kiitti vaan tsempistä.
Yksittäistapausta yleistämällä saadaan aikaan liioittelevia toteamuksia, kuten ”Sinä et sitten koskaan tee läksyjäsi” tai sisältäpäin tuleva itsepuhe ”Olen aina myöhässä.” Vaikka nämä olisi sanottu hyvää tarkoittaen ja asiantilan muutos mielessä, ne vahvistavat kohteen identiteettiä: ilmiö alkaa tuntua pysyvältä – ja sitä kautta se myös toteutuu helpommin.
Toinen esimerkki:
”Mikko tietää, se on paljon lukenut”, kuulin ohimennen lapsena. Tavallinen kommentti – ja silti se jäi mieleen. Vuosien saatossa siitä paljastui tulleen eräänlainen ”itsensä toteuttava ennustus” (engl. self-fulfilling prophecy). Ilman tuota (ehkä ovelastikin sutkautettua) kommenttia intohimoinen suhteeni lukemiseen olisi voinut jäädä syntymättä.
Kokemukseni mukaan, tämän kaltaiset identiteettiä vahvistavat toteamukset ovat vaikutuksiltaan hyvin voimakkaita. Leima on postikortti: siihen kirjoitetaan suunta, ja mieli alkaa etsiä reittiä.
Ei hätää. Pienellä tuunauksella voit kääntää negatiivisenkin palautteen ajamaan haluamaasi positiivista muutosta: ”Sinä et sitten koskaan tee läksyjäsi” muuttuu näppärästi muotoon: ”Oletkin jo aloittanut kotitehtäviäsi – hienoa!”
Jälkimmäinen kommentti vahvistaa kohteen identiteettiä vastuullisena kotitehtävien tekijänä, ja etenkin auktoriteettitaholta aidosti lausuttuna sillä voi olla suuri merkitys vastaanottajan positiivisemman itsekuvan – ja sen myötä myös toiminnan – muodostumisessa.
Ajattelemattoman puheen vaikutukset eivät jää vain ajatuksiin. Toistuvat fraasit muuttuvat sisäisiksi ”totuuksiksi”.
”Huolimaton kielenkäyttö ei ole harmitonta. Se muokkaa sisäistä ja ulkoista maailmaasi silloinkin, kun et itse huomaa sitä tapahtuvan.”
Ajattelemattomasta puheesta, kuten valittamisesta, seuraavat negatiiviset tunteet vaikuttavat sekä valittajan että valittamista kuuntelevan henkilön elimistöön luoden fyysistä stressiä. Ota tämä ennemmin kokemuksellisena karttana kuin lääketieteellisenä totuutena: tunteet tuntuvat kehossa.
Pitkäkestoinen stressi ja jatkuva negatiivinen altistus voivat näkyä arjessa yllättävän konkreettisesti: keskittymisen heikkenemisenä, ärtymyytenä, univaikeuksina ja yleisenä ”kireytenä”. Se ei välttämättä tunnu isolta yhdellä kerralla – mutta toistojen kautta se kasvaa.
Kaikki tunteet vaikuttavat fyysisesti kokijansa elimistöön. Kirjassaan ”Life Energy: Using the meridians to unlock the hidden power of your emotions” lääketieteen tutkija John Diamond esittää näkemyksen siitä, että tietyt tunnetilat heijastuvat tietyille kehon osa-alueille. Esimerkiksi vihan tunne vapauttaa vereen kortisolia ja voi tuntua kehossa ”sydämen seudulla”, ja pelko taas voi tuntua rintakehän alueella.
Otan tämän itse ennen kaikkea muistutuksena: tunnetila ei ole vain ajatus – se on myös fysiologiaa. Hyvä uutinen on, että vastaavat positiiviset tunteet (kuten anteeksianto ja rohkeus) rauhoittavat kehoa ja voivat palauttaa elinvoimaa.
Taas huomaamme, että ajattelematon puhe voi aiheuttaa täysin päinvastaisen vaikutuksen kuin mitä puhuja alunperin tarkoittaa. Tarkoituksena voi olla yhteyden muodostaminen, mutta tuloksena etäisyys. Puhuja voi haluta luoda motivaatiota, mutta saa aikaan häpeää. Puhuja haluaa rehellisyyttä, mutta saa aikaan torjuntaa. Ajattelematon puhe voi saada aikaan tarkoituksen ja lopputuloksen epäsuhdan.
Miksi tätä tapahtuu lähes kaikille? Syitä ajattelemattomaan puheeseen on useita, joista suurin lienee yksinkertaisesti tietämättömyys puheen vaikutusten tehokkuudesta. Useimmat eivät puhu huonosti pahuuttaan, vaan tiedostamattomuuttaan. Kukaan ei ole opettanut heille, kuinka sanat muovaavat todellisuuttamme. Monet ihmiset käsittävät kielen vain informaation vaihtoon tarkoitettuna välineenä – eivät kokemusten luojana.
Kulttuurillisella taustalla on täten suuri vaikutus. Jos yhteiskunta on käynyt läpi kovia aikoja, kuten sotaa, köyhyyttä tai epävakautta, se voi heijastua kommunikointitapoihin tylynä suorasukaisuutena ja selviytymiskeskeisyytenä, hienovaraisuuden tai psykologisen tietoisuuden sijasta.
Vastoin arkijärkeä, kyseessä ei kuitenkaan yleensä ole laiskuus. Se mitä kutsumme laiskuudeksi ajattelemattoman puheen suhteen, on yleensä puutetta tietoisuudessa tai tekniikassa. Kyseessä voi olla myös periytyneet tavat tai hoitamaton stressi. Yleisemmällä tasolla uskon, että yksilön laiskuus ei ole juuri koskaan ydinsyy niihin toimintatapoihin, jotka johtavat hänet laiskaksi leimaamiseen.
Elämä rakennetaan ensin mielessä. Kaikki mitä ihminen on maailmaan rakentanut, on tehty kahteen kertaan: ensin päänsisällä ja sen jälkeen fyysisessä maailmassa. Tämä on erityisesti Stephen Coveyn suosioon tuoma periaate. Jos haluat rakentaa talon, sinun tulee ensin laatia siitä pohjapiirros. Vaikka et laatisi pohjapiirrosta paperille, se on silti ajatuksissasi. Vasta kun talo on rakennettu ajatuksen tasolla, voidaan sitä alkaa rakentaa fyysisessä maailmassa.
Tämä on sama mekanismi, jolla oma elämäsi rakentuu. Ensin käyt sisäistä dialogia ja ajattelua, ja sen pohjalta syntyy ”pohjapiirros”, jota alitajuntasi yrittää noudattaa, ja jonka perusteella suoritat toimia tosielämässä.
Toistuvat fraasit alkavat muodostaa henkistä arkkitehtuuria. Tähän perustuen ajattelun suuntaamiseen on kehitetty tekniikoita, kuten mantrat, affirmaatiot ja visualisointi. Ne kaikki nojaavat samaan periaatteeseen. Mikäli sisäinen puheesi on kovin kaoottista, negatiivista tai itsensä kanssa ristiriidassa, silloin myös toimintasuunnitelmastasi tulee epäjohdonmukainen – ja se heijastuu väistämättä reaalimaailmaan.
Tätä voit kutsua manifestoinniksi, suunnaksi tai yksinkertaisesti psykologiseksi ohjelmoinniksi: se, mitä toistat, alkaa ohjata.
Ihmissuhteissa sanojen sävy korostuu entisestään. Jos olet täysi mulkku, et todennäköisesti pötki pitkälle maailmassa.
Kyseessä on yksinkertainen syy-seuraus -suhde. Puheen vaikutusta ihmisten välisiin suhteisiin tuskin kukaan kiistää. Usein kuitenkin jää huomiotta, kuinka voimakas vaikutus pienellä sanavalinnalla tai äänensävyllä voi olla.
Käsittelimme jo kehystystä (engl. framing) ja leimaamista (labeling) itsestään toteutuviin ennustuksiin liittyen. Mietitään tiimidynamiikkaa (myös yhden miehen tiimit lasketaan). Voit tiimin jäsenenä tarkoituksellisesti kohottaa tiimihenkeä – tai ainakin valita olla laskematta sitä.
Tämän voi huomata joukkueurheilussa: yksi onnistuminen tai kannustus voi nostaa koko porukan tunnetilaa ja tekemistä. Juhani Tamminen puhuu usein momentumin ilmiöstä – ja sama ”momentumia siirtelevä” vaikutus on havaittavissa myös puheessa ja ihmissuhteissa.
Marshall Rosenbergin (väkivallattoman vuorovaikutuksen kehittäjän) ajatus on mielenkiintoinen: meidän ei tarvitse kantaa vastuuta siitä, miltä toisista tuntuu – riittää että emme ehdoin tahdoin yritä loukata heitä. Silti sanat väistämättä vaikuttavat. Kieli toimii vipuna, joka joko kohottaa tai laskee vuorovaikutuksen dynamiikkaa.
Pieniä muutoksilla on suuri vaikutus. Ottamalla nämä seikat huomioon, saat tuunattua puhettasi positiivista maailmaa rakentavaan suuntaan. Ajattele tätä viitenä vaihtokytkimenä: vastuu, suunta, kasvu, mahdollisuus, sävy.
- Ota pitäisi-puhe tarkkailun alle. Joka kerta kun huomaat sanovasi tai ajattelevasi ”minun pitäisi…”, nosta ilmaan henkinen käsi ja korjaa tilanne muotoon ”minä teen” (esim. ”minä lähden”) tai ”minä valitsen tehdä (jotain), koska…”. Tällöin pääset eroon vastuun siirtämisen aiheuttamasta syyllisyydestä ja koet voivasi vaikuttaa itse – mikä tuntuu yllättävän voimaannuttavalta.
- Esitä asiat positiivisen kautta. Positiivinen sanoittaminen kertoo mielelle, mitä kohti mennään – ei vain mitä vältetään. Käytännössä mieli tarttuu helposti mielikuvaan, jonka lause synnyttää. Esim. kun annat ohjeen, sen sijasta että sanot ”Älä pidä jääkaapin ovea auki”, käytä: ”Ole hyvä ja sulje jääkaapin ovi pikaisesti.”
- Käytä mahdollistavaa kieltä. On helppoa sortua esittämään väliaikaisia tiloja pysyvinä faktoina. Sen sijaan, että sanot ”Minä en osaa tätä”, käytä muotoa ”Minä en osaa tätä vielä”. Näin pidät ovet auki kasvulle ja elinikäiselle kehittymiselle.
- Käytä identiteettiä vahvistavaa kieltä kasvua tukien. Sen sijaan, että liimaat kuulijaan rajoittavan leiman, käytä sanoja avaamaan mahdollisuuksia. Esim. ”En usko, että onnistut” → ”Olisi mahtavaa nähdä sinun onnistuvan – mikä olisi ensimmäinen pieni askel?”
- Kehystä negatiiviset asiat neutraalimmiksi. Sen sijaan että hirnahtaisit ”Tämä on katastrofi!”, käytä vähemmän dramaattista: ”Meillä on haasteita.” Näiden kahden lausahduksen aikaan saamassa ilmapiirissä on valtava ero – ja kuten todettua, varsinkin tiimitoiminnassa se voi määrittää koko joukon suunnan.
Suuntaa alitajuntaasi kompassin lailla. Hyödynnä affirmaatioita. Valitse harkiten, minkälaisia asioita haluat luoda elämääsi, ja keskitä huomiosi niiden toteutumiseen tulevaisuudessa. Muodosta niistä affirmaatioita – lauseita, jotka kuvaavat tilannetta kuin se olisi jo totta. Toista näitä lauseita säännöllisesti ääneen puhuen tai kirjoittaen niitä käsin paperille.
Monille käsin kirjoittaminen tuntuu ”tekevän asiasta totta” eri tavalla kuin näppäimistö – ja se on jo itsessään hyödyllinen vipu.
Voit myös lukea ne minä-muodossa nauhalle, ja kuunnella sitä ennen nukkumaan menoa tai herätessäsi. Näin muokkaat alitajuntasi pohjapiirrosta. Tämä ei ole taikuutta tai pelkkää toiveajattelua, vaan liittyy siihen, miten oma sisäinen arkkitehtuurisi ohjaa toimintaasi.
Tutustu väkivallattoman vuorovaikutuksen teoriaan. Marshall Rosenbergin kehittämä viestintätapa ohjaa kommunikaatiosi muotoon, joka saa mielipiteesi kuuluviin tehokkaasti, ilman että vastapuolessa laukeaa defenssireaktio tai häpeän tunne.
Kun heijastelet omaa toimintaasi mielessäsi tai vaikka päiväkirjaa pitäessä, kiinnitä huomio tapaan, jolla puhut itsellesi. Oletko tyly? Tappiollinen? Epäilevä? Muotoile tarvittaessa sisäinen puheesi uudelleen niin, että se tukee rikasta elämää.
”Jokainen käyttämäsi sana muokkaa sisäistä maailmaasi ja alkaa näkyä valinnoissa, teoissa ja ilmapiirissä ympärilläsi.”
Ota aikalisä ennen kuin reagoit. Mikäli olet keskustelussa, joka aiheuttaa sinulle voimakkaan negatiivisen fiiliksen, älä reagoi välittömästi tunteen vallassa. Ota syvä hengitys ja pidä pieni aikalisä – kuten jääkiekkojoukkueilla on tapana. Lyhyen paussin ansiosta tunnekuohu hälvenee ja näet tilanteen selkeämmin, mikä on omiaan estämään ajattelematonta ja tunnelatautunutta puhetta.
Harkittu puhe manifestoi hyvää elämää kaikille osapuolille.
Millaista elämää sanasi rakentavat? Käyttämällä puhetta ja sanoja tietoisemmin on mahdollista saada aikaan valtavia muutoksia itsessäsi ja ympäristössäsi. Tärkeää on kuitenkin huomioida, että nämä muutokset tapahtuvat hitaasti ja ne näkyvät parhaiten vertaamalla nykyhetkeä menneeseen.
Väistämätöntä on kuitenkin se, että pystyt muovaamaan elämääsi positiiviseen suuntaan: henkinen ja fyysinen vointisi paranee, ja todennäköisyys saavuttaa asioita, joista haaveilet, kasvaa. Alat havaitsemaan vähemmän tunnemyrskyjä, vähemmän ristiriitoja ja enemmän selkeyttä.
Puhuminen kannustavasti, vastuullisesti ja rakentavaan sävyyn rauhoittaa sisäistä maailmaasi. Alitajuntasi ei enää taistele vastaan, vaan alkaa tehdä yhteistyötä kanssasi. Stressi vähenee sisäinen puheesi ollessa liittolaisesi – ei vihollisesi.
Mitä vähemmän sisäistä negatiivisuutta kuljetat mukanasi, sitä vähemmän jännitystä ja fysiologista stressiä sinussa on. Henkinen rauhallisuus aiheuttaa elimistössäsi terveellisempiä reaktioita.
Tietoinen puhe edesauttaa luottamuksen rakentamista suhteessa muihin ihmisiin, ja kanssakäyminen muuttuu sujuvammaksi, lämpimämmäksi ja kunnioittavammaksi. Yhteistyö kukoistaa, sillä muut tuntevat olonsa turvalliseksi ympärilläsi.
Kun puhut mahdollisuuksia avaavalla tavalla, liikut luonnollisesti kohti kasvua, ja muut ihmiset vastaavat selkeyteesi ja vankkaan positiivisuuteesi. Tällöin ”unelmaelämä” muuttuu saavutettavammaksi, koska pohjapiirros alkaa olla linjassa tarkoituksesi kanssa.
”Toistuvat fraasit muuttuvat sisäisiksi totuuksiksi.”
Tiedostava puhe muokkaa todellisuutta päivä kerrallaan. Luot jokaisella lauseella sellaista versiota itsestäsi, joksi lopulta tulet. Tämän lisäksi muovaat tunne- ja energiaympäristöä muiden ympärillä. Tätä kokonaisuutta voidaan ajatella jokapäiväisten sanojen kautta tehdyksi henkiseksi toimitukseksi.
Elämästä tulee rikkaampaa ja kauniimpaa, ei taikatemppujen ansiosta, vaan siksi, että sinusta on tullut tarkoituksellisempi luoja.
Vaikka tiedostava puhe on yksinkertaista, ilmaista ja kaikkien saavutettavissa, sillä on vaikutus muuttaa elämäämme syvemmin kuin monet koskaan ymmärtävät.
Testaa viikko: pidä yksi päivä ilman pitäisi-puhetta ja yksi päivä ilman valitusta. Katso mitä tapahtuu!
Et elä sanojesi mukaan – elät sen maailman sisällä, jonka sanasi rakentavat.